Ajatuksia vuoden 2016 NaNoWriMosta

Nyt kun puolentoista viikon ajan on kerennyt miettiä marraskuun kirjoitusurakkaa, niin voi pojat, että oli mielenkiintoinen kuukausi. Koko aikana yksi päivä jäi välistä, tai no, kirjoitin silloin ehkä seitsemän sanaa, silloin muu elämä vyöryi ja vei ajan ja järjen mennessään. Vaikeuksia tuotti niin idea kuin varsinainen kirjoittaminenkin. Lopulta kuitenkin keskimäärin 1 681 sanan päivävauhdilla onnistuin kirjoittamaan 50 437 sanaa ja ”kirja” valmistui peräti päivän etuajassa!

Aikataulu toimi yllättävän hyvin, kiitos ideani käyttää yhtä tosi elämän päivää yhtenä tarinan päivänä. Idean vuoksi oli pakko kirjoittaa joka päivä ettei tarinaan jäisi aukkoja. Alunperin tarkoitus oli kuvata hahmojen päiväkirjoja, mutta se osoittautui aivan liian työlääksi joten päätin sitten kuvata aina yhden hahmon päivän kohokohtia. Yhteen hahmoon tyytyminen ei sekään lopulta toiminut, joten joskus viimeisen kolmanneksen tienoilla palasin useaan hahmoon per päivä. Tämä toimi ja juuri noin olisi alunperinkin pitänyt tehdä. Seuraavassa NaNossa sitten!™

Kirjoitusvauhtia auttoi miltei totaalinen laadun hylkääminen. NaNossa pitäisi kirjoittaa sanoja, ei täydellisiä tarinoita ja tämän sisäistäminen vei tovin. Lopulta paskanjauhaminen alkoi kuitenkin luonnistua (ja epätoivoisina hetkinä tekstiin ilmaantui puolitahallisia kirjoitusvirheitä sanamäärän kasvattamiseksi). Tarina itsessään on susipaska, kehityskelpoisia ideoita on kyllä siellä täällä, että kyllä tuosta voisi jotain saada editoinnin avulla, mutta enpä usko siihen ryhtyväni, ei vain meinaa aika riittää. Tulipahan nyt kerrottua valtaosa tarinasta itselleni, ehkä seuraava sitten päätyy muidenkin luettavaksi.

Tiedon jäsentelyn suhteen asiat olisivat voineet mennä paremminkin, mutta tunnen silti onnistuneeni. Varastin Tony Ballantynen käyttämän pohjan, missä kaikki olennainen on yhdessä tiedostossa. Pohjasta oli todella paljon apua, sillä kaikki muistiinpanot hahmoista, lokaatioista, juonesta ja muusta oli saatavissa samasta paikasta joten muualle ei tarvinnut harhailla. Luonnollisesti tällainen järjestelmä vaatii jatkuvaa ylläpitoa tai muuten muistiinpanot jäävät tarinasta jälkeen. Vähemmän yllättäen tämäkin tuli kokeiltua kantapään kautta, sillä muistiinpanot vähän kaikesta jäivät välillä reilun viikonkin vanhoiksi. Tiedon ajantasaisuudesta huolimatta on kiva olla paikka josta voi tarkistaa esimerkiksi nimien kirjoitusasut ja missä mikäkin hahmo on ollut esillä, joten jatkan tulevaisuudessakin vastaavan järjestelmän käyttöä.

Täysin sivuseikkana haluan sitten seuraavassa nanossa seurata työtunteja tarkemmin, nyt käteen jäi ainoastaan perstuntuma tunnista tai parista per päivä. Totuus jäi tiiviiden kirjoitusrykäisyiden vuoksi epäselväksi, mutta paljoa ei päivittäistä työtä tarvinnut tehdä, se tuli selväksi.

Kokemuksena minun ensimmäinen NaNoWriMo oli erinomainen. En väitä kirjoittaneeni kirjaa, mutta tiedän nyt pystyväni siihen ja se on iso juttu ihmiselle joka on kirjan kirjoittamisesta haaveillut pienestä pitäen. Pääsin ehkä myös ainakin osittain eroon perfektionismista, mikä on kaikki aiemmat yritykset upottanut miltei heti alun jälkeen. Ihan ok, mutta valmiiksi saatu projekti voittaa maailman parhaan kesken jääneen projektin mennen tullen. Tietysti jokainen aiempia kirjoituksiani silmäillyt huomaa, että minulla on vielä paljon opittavaa aiheesta! 😉

Share This:

NaNoWriMo puolivälissä

National Novel Writing Month eli NaNoWriMo kerää ympärilleen sekalaisen joukon sekalaisia ihmisiä ympäri maailmaa, kaikilla heillä on tavoitteenaan keretä marraskuun aikana naputtelemaan noin kirjan verran eli 50 000 sanaa. Päivittäin pitäisi siis kirjoittaa 1 667 sanaa.

En tiedä millä suunnilla Suomessa julkaistavien kirjojen alamitat huitelevat, mutta kuulemma tuo 50 000 on ainakin englanninkielisille kirjoille hieman alakanttiin. Työtä sanojen eteen kuitenkin pääsee tekemään, sen on ensimmäinen NaNoni osoittanut. Sanoja on eilisen jäljiltä 25 567 kappaletta, joten puoliväli tuli saavutettua aikataulun mukaisesti.

En uskonut selviäväni näin pitkälle, eikä minun edes alunperin ollut tarkoitus osallistua vieläkään, mutta riittävästi riskejä pohdittuani uskoin löytäneeni riittävän hyvän systeemin. Ajatuksena oli että yksi päivä oikeassa elämässä tarkoittaa yhtä päivää tarinassa, joten sen vuoksi minulla olisi pakko kirjoittaa joka päivä, eikä aivan kaikkea voisi ahnehtia kerralla. Puolen kuun jälkeen tilastot kertovat päivän keskiarvoksi 1 700 sanaa, joten systeemi on siltä osin toiminut vaikka paremminkin olisi voinut mennä.

Tiesin ennestään, että jos annan itselleni mahdollisuuden säätää asioita, niin minähän myös säädän asioita, rivivälejä, fontteja, marginaaleja, ylä- ja alatunnisteita ja aivan kaikkea muutakin, joten päätin kirjoittaa itselleni uudella tuttavuudella, Emacsilla. Kyseessähän ei varsinaisesti ole sellainen kirjoitusohjelma, mutta ei mikään estä romaanin kirjoittamista ja erityisesti org-mode on tuntunut näppärältä tavalta tiedon jäsentelemiseksi.

Emacsista mitään tietävät varmasti ihmettelevät, että miten Emacs pelastaa minut säätämiseltä, mutta vastaus on yllättävän helppo: en ole vielä kerennyt perehtyä Emacsin sielunelämään pikanäppäinhelvettiä kummemmin. Kunhan ohjelman tarjoama ohjelmointikieli Emacs Lisp alkaa aueta minulle, pitää nanoilut siirtää johonkin muuhun ohjelmaan.

Emacs on todellakin auttanut ja tekstiä on syntynyt turhan näpertelyn sijaan. Yllättävä etu on myös tullut koko näytön levyisestä rivistä, sillä aiemmin kirjoitetun tekstin silmäily on miltei mahdotonta niin pitkillä rivillä, joten jo kirjoitettuun tavaraan ei tule koskettua.

Elintärkeää näin nopealla aikataululla kirjoittamisessa on se, että taaksepäin ei juuri vilkuilla. Pitää vaan paahtaa eteenpäin, eikä koskaan palata muokkaamaan vanhaa tekstiä, muuten tulee päivittäisten sanamäärien saavuttamisesta vaikeaa. Editointia varten on oma aikansa ja se tulee vasta marraskuun jälkeen, tässä kuussa kyse on nimenomaan määrästä ei laadusta. Eräs Youtubettaja (jonka nimen unohdin, mutta lisään jos satun vielä törmäämään) sanoi, että NaNoWriMo vastaa savitöissä sitä hetkeä kun lyöt saviklöntin pöydälle: siinä on materiaali ja siitä sitten vasta editoinnin yhteydessä luodaan mitään järkevää.

Suuri apu minulle on ollut henkilökohtaisten tavoitteiden ymmärtäminen. Haluaisin tietysti kirjoittaa ihan julkaisukelpoisen kirjan, mutta tiedän sen olevan juuri nyt turhan suuri vaiva, joten olen kirjoittanut lähinnä itselleni tarinasta liikoja välittämättä. Hahmoilla on tarpeita ja muita hahmoja estämässä tarpeiden täyttymistä, joskus menee lukuja ilman ”suuren juonen” kehitystä. Hauskaa on ollut ja pikku hiljaa alan uskoa, että saatan jopa onnistua 50 000 sanan naputtelemisessa.

Ehkä tärkein juttu, minkä ihmiset näyttävät tämän tästä unohtavan NaNon suhteen, on varmuuskopiointi. Redditin r/NaNoWriMossa on aivan liian yleistä nähdä ihmisten menettäneen tuhansien sanojen tai jopa koko kirjan edestä tekstiä. Rapakon takana käytetään sanontaa ”two is one, one is none” ja tiedon säilyttäminen kahdessa eri paikassa on jo hyvä alku, olkoot ne vaikka oma tietokone ja muistitikku. Mieluummin siihen lisäisi vaikka DropBoxin tai Google Driven jolloin saataisiin pilvipalvelun varmuus mukaan kuvioihin, pitää vain muistaa, että esimerkiksi Google Drive itsekseen ei ole riittävä turva kallisarvoiselle tekstille.

Kirjoittelen jossain vaiheessa lisää asioista, joista oli hyötyä ja mistä taas ei ollut hyötyä ja tietysti kaikesta mitä tuli vuoden 2016 NaNoWriMossa opittua!

Share This: