David Kushner: Masters of Doom

En koeta tehdä mitään kunnollista kirja-arvostelua, kokoan vain sekalaisia ajatuksia tähän. Ajatukset ovat peräisin väsyneestä mielestä, joten ajoittaista pätkimistä voi olla havaittavissa.

Masters of Doom on ennen kaikkea tarina kahdesta Johnista. Yksi on Carmack, teknologiavelho ja toinen taas Romero, visionääri ja pelialan rocktähti. Reilussa 350 sivussa käydään läpi paitsi Johnit kuuluiksisi tehneen id-pelitalon historia, myös sitä edeltävä aika ja Romeron suhteen id:n jälkeistäkin aikaa Ionstormilla ja Monkeystone Gamesilla. Moninpelikulttuurin kehittyminen, keskustelu videopeleistä ja erityisesti niiden väkivaltaisuudesta saavat myös runsaasti sivutilaa, omalta kannalta ehkä vähän liikaakin.

Erityisesti kirjan jälkipuoliskoa värittävät miltei kaikkien mahdollisten tahojen väliset riidat, mutta erityisesti Carmack vs. muu id:n henkilökunta -kädenvääntö on tarkassa syynissä. Tästä voi ottaa paljon oppia huonosta tiimityöskentelystä ja erityisesti kommunikaation merkityksestä.

Kirjaa lukiessa tuntuu kokoajan, että pienet yksityiskohdat tähtäävät nykyhetkeen (joka kirjan julkaisun aikana oli vielä tulevaisuutta), erityisesti Carmackin intohimo virtuaalimaailmoja kohtaan pisti silmään, miekkonenhan siirtyi virtuaalitodellisuuslaseja kehittävän Oculus VR:n teknologiajohtajaksi vuonna 2013.

Ainakin tällaiselle pelejä harrastuksenaan kyhäilevälle kirja on todella kiinnostavaa luettavaa. En ole koskaan pitänyt erityisen paljoa Doomista tai Quakeista, mutta se pelinkehitysprosessi ja ylipäätään Johnien menestyksen hullut vuodet pakottavat lukemaan vielä vähän lisää.

Luin kirjan Google Booksin kautta, hintaa teokselle taisi kertyä vähän yli kympin, joten mistään vararikkoon johtavasta sijoituksesta ei voida puhua. Olemassa on toki fyysinen ja hyväksi haukuttu audioversiokin. Suomennosta ei (taida) olla olemassa.

Share This:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.