Ajatuksia NaNoWriMosta mallia 2017

Vuoden National Novel Writing Month jo häämöttää jossain horisontissa ja odotukset alkavat nousta. Jonkin verran on jo tullut tehtyä pohjatyötäkin, mutta idea loistaa poissaolollaan. Yksi oli joskus kevään aikana, mutta sitä pyöritellessä vain irtoili paloja ja lopulta käpäliin ei muutamaa siistiä yksityiskohtaa kummempaa jäänytkään. Ehkä siitä vielä jonain päivänä jotain saisi.™

Idean puutteesta huolimatta tavoite tämän vuoden ponnistukselle on selvä: parempi rakenne. Viime vuonna juttu meinasi ajoittain junnata ja vaikka tarvetta isomman juonen edistymiselle olisi ollut, niin pienemmän piiperryksen parissa se kirjoitusaika tuppasi kulumaan. Tänä vuonna koetan määritellä selkeämmät tavoitteet paitsi hahmoille, myös luvuille ja tällä kertaa koetan jopa onnistua pitämään tästä kiinni. Aina se suksi tietysti luistaa väärään suuntaan tai ei luista laisinkaan, joten kauniit aikeet voivat ihan hyvin jäädä sellaisiksi.

Tänä vuonna saattaa tulla hieman lisää haastetta kun on mahdollista että marraskuu ei kulukaan työttömyyden parissa. Vähän pelottaa voimien riittäminen kun muistelee kuinka vaikeaa oli joinain päivinä edes sen tuhannen sanan aikaansaaminen.

Täydellistä NaNo-kirjoitusohjelmaa olen koettanut löytää jo pitemmän tovin, sillä vaikka Emacs onkin hieno ohjelma, voisi jostain löytyä parempikin. Tällä hetkellä parhaalta vaikuttaa FocusWriter (Win/Linux/Mac) (kirjoitushetkellä linkki ei syystä tai toisesta toimi, mutta GitHubin perusteella projekti näyttää elävän). Ohjelma on hyvin pelkistetty, oletuksena ruudussa ei näy mitään muuta kuin itse teksti. Niin halutessaan muun tekstinkin voi hämärtää jolloin huomion kiinnittäminen kirjoitettavaan riviin tai kappaleeseen on entistä helpompaa.

NaNon kannalta kiva ominaisuus FocusWriterissa on päivittäisten tavoitteiden asettaminen ja seuranta. Mahdollista on myös ajastimen asetus, jos vaikka pyrkii kirjoittamaan vartin pätkissä.

Nörtti minussa haluaisi markdown-tuen, sillä tällä hetkellä FocusWriter ei tarjoa oikein peruslihavointeja ja sellaisia kummempia muotoiluoptioita tarjoa. Pari eritasoista otsikkoa ja kappalejako auttaisi paljon jos teksti syystä tai toisesta on saatettava fiksumpaan muotoon.

Joku ratkaisu pitäisi löytää kaiken taustatiedon hallinnoimiseenkin, mutta onneksi vielä on aikaa etsiä.

Mahdollisesti pahin tiedostamistani ongelmista on harjoituksen puute: en ole oikein kirjoittanut (ei taida blogin julkaisuhistoriaa vilkuilleita yllättää) enkä lukenutkaan mitään. Ei vain ole tehny mieli, mutta pakko on aktivoitua kummassakin asiassa, jottei koko marraskuu kulu sanoja ihmetellessä!

Share This:

Milliput

Milliput on epoksimassa eli sen kaksi komponenttia sekoitetaan toisiinsa jolloin ne aloittavat kovettumisprosessin. Aikaa kovettumiseen menee pari tuntia, mutta tehokasta työskentelyaikaa on 30-45 minuuttia. Lopullinen kovettuminen tulee vuorokaudessa ja lopputulos onkin kivi kova.

Tuoteperheeseen kuuluu useita vaihtoehtoja, kaikki ovat ilmeisesti skulptaukseen soveltuvia, mutta yleisimmin näkee käytettävän Milliput Standardia sekä Milliput Superfineä. Erottavina tekijöinä tuotteilla on lähinnä väri ja raekoko.

Hauskana sivuhuomiona mainittakoon, että Milliput ei alkujaan ole skulptaustuote vaan se kehitettiin kuta kuinkin kaiken mahdollisen korjaamiseen.

Milliput Standard ei ole kovin kallista vaikka ei se halvinkaan massa ole. Noin 120 grammaa irtosi Ebaysta postikuluineen 8,5 euron hintaan ja Suomestakin näyttää reilulla kympillä tavaraa saavan. Miniatyyrihommissa 120 grammaa riittää todella pitkälle. Superfine on kalliimpaa, mutta ainakin toistaiseksi olen pärjännyt Standardilla.

Minulle suurin haitta Milliputtyssä on ollut ihon ärsyyntyminen. Virallisesti massa ei kai ole myrkyllistä, mutta ärsyttävää se kuitenkin on, joten kontaktia kannattaa välttää. Olen ottanut tavaksi pestä kädet huolellisesti heti erän sekoittamisen jälkeen, sillä sen jälkeen massaan ei tulekaan koskettua sormilla kuin äärimmäisen harvoin. Ärsytystä ei ole tämän käytännön jälkeen ollut lainkaan.

Milliputtin komponentit eivät tykkää ilmasta joten suositeltavaa on säilyttää massoja niiden omissa pakkauksissaan, näin säilytysaikaa pitäisi olla useita vuosia. Itse olen käyttöä varten pitänyt pieniä paloja pienissä purkeissa kätevyyden vuoksi ja niissä säilytysaika on joitain viikkoja joten rotaatio pitää olla kunnossa.

Tarttumisominaisuudet eivät Milliputtilla ole erityisen hyvät, mutta jos sitä sotkee Green Stuffiin 1:1 -suhteella, on lopputulos hyvin eri materiaaleihin tarttuvaa ja kivi kovaksi kovettuvaa.

Parhaaksi Milliputin sekoitussuhteeksi olen huomannut noin 60 % harmaata ja loput keltaista, lopputulos ei tartu työkaluihin niin pahasti kuin 1:1 suhteella tehty massa. Ohjeen mukaan massaa tulee sekoittaa niin kauan että värejä ei erota toisistaan ja sitten vielä jatkaa minuutin ajan.

Share This:

Skulptaus

Joskus syksyllä tuli minkä lie aivohäiriön vuoksi aloitettua skulptausharrastus. Teen siis miniatyyreja erilaisista massoista. Alunperin halusin vain löytää jotain siistejä pikku-ukkoja (ja jos tarkkoja ollaan, niin nimenomaan naispuoliset miniatyyrit kiinnostivat), mutta etenkin Warhammerin ulkopuolinen tarjonta tuntui melko rajoittuneelta, tyyriiltä tai mauttomalta joten päätin sitten kokeilla tehdä niitä itse.

Kuluneeseen vuoden puolikkaaseen on mahtunut muutamakin pitkä tauko ja vaikka taidoilla ei kehumaan pääse, niin alkaa sen verran olla jo tietoakin, että ajattelin tänne alkaa jotain koostamaan. Aikataulu tulee tuttuun tapaan olemaan epäsäännöllinen.

En ole suunnitellut tulevaa sisältöä sen kummemmin, mutta aiheeksi on tarkoitus nostaa ainakin materiaalit (olen käyttänyt Green Stuffia, Milliputtia sekä Fimoa) ja työkalut. Painopiste tulee olemaan sellaisella tiedolla mitä itse olisin halunnut nähdä harrastusta aloittaessani ja enhän minä rehellisyyden nimissä voisi muusta kirjoittaakaan, vasta-alkaja kun olen…

Niin ja tulen veistämisen sijaan todellakin käyttämään skulptausta sillä se tuntuu omaan suuhun sopivammalta ja näyttääpä se olevan harrastelijoiden keskuudessakin suositumpi.

Share This:

Ajatuksia vuoden 2016 NaNoWriMosta

Nyt kun puolentoista viikon ajan on kerennyt miettiä marraskuun kirjoitusurakkaa, niin voi pojat, että oli mielenkiintoinen kuukausi. Koko aikana yksi päivä jäi välistä, tai no, kirjoitin silloin ehkä seitsemän sanaa, silloin muu elämä vyöryi ja vei ajan ja järjen mennessään. Vaikeuksia tuotti niin idea kuin varsinainen kirjoittaminenkin. Lopulta kuitenkin keskimäärin 1 681 sanan päivävauhdilla onnistuin kirjoittamaan 50 437 sanaa ja ”kirja” valmistui peräti päivän etuajassa!

Aikataulu toimi yllättävän hyvin, kiitos ideani käyttää yhtä tosi elämän päivää yhtenä tarinan päivänä. Idean vuoksi oli pakko kirjoittaa joka päivä ettei tarinaan jäisi aukkoja. Alunperin tarkoitus oli kuvata hahmojen päiväkirjoja, mutta se osoittautui aivan liian työlääksi joten päätin sitten kuvata aina yhden hahmon päivän kohokohtia. Yhteen hahmoon tyytyminen ei sekään lopulta toiminut, joten joskus viimeisen kolmanneksen tienoilla palasin useaan hahmoon per päivä. Tämä toimi ja juuri noin olisi alunperinkin pitänyt tehdä. Seuraavassa NaNossa sitten!™

Kirjoitusvauhtia auttoi miltei totaalinen laadun hylkääminen. NaNossa pitäisi kirjoittaa sanoja, ei täydellisiä tarinoita ja tämän sisäistäminen vei tovin. Lopulta paskanjauhaminen alkoi kuitenkin luonnistua (ja epätoivoisina hetkinä tekstiin ilmaantui puolitahallisia kirjoitusvirheitä sanamäärän kasvattamiseksi). Tarina itsessään on susipaska, kehityskelpoisia ideoita on kyllä siellä täällä, että kyllä tuosta voisi jotain saada editoinnin avulla, mutta enpä usko siihen ryhtyväni, ei vain meinaa aika riittää. Tulipahan nyt kerrottua valtaosa tarinasta itselleni, ehkä seuraava sitten päätyy muidenkin luettavaksi.

Tiedon jäsentelyn suhteen asiat olisivat voineet mennä paremminkin, mutta tunnen silti onnistuneeni. Varastin Tony Ballantynen käyttämän pohjan, missä kaikki olennainen on yhdessä tiedostossa. Pohjasta oli todella paljon apua, sillä kaikki muistiinpanot hahmoista, lokaatioista, juonesta ja muusta oli saatavissa samasta paikasta joten muualle ei tarvinnut harhailla. Luonnollisesti tällainen järjestelmä vaatii jatkuvaa ylläpitoa tai muuten muistiinpanot jäävät tarinasta jälkeen. Vähemmän yllättäen tämäkin tuli kokeiltua kantapään kautta, sillä muistiinpanot vähän kaikesta jäivät välillä reilun viikonkin vanhoiksi. Tiedon ajantasaisuudesta huolimatta on kiva olla paikka josta voi tarkistaa esimerkiksi nimien kirjoitusasut ja missä mikäkin hahmo on ollut esillä, joten jatkan tulevaisuudessakin vastaavan järjestelmän käyttöä.

Täysin sivuseikkana haluan sitten seuraavassa nanossa seurata työtunteja tarkemmin, nyt käteen jäi ainoastaan perstuntuma tunnista tai parista per päivä. Totuus jäi tiiviiden kirjoitusrykäisyiden vuoksi epäselväksi, mutta paljoa ei päivittäistä työtä tarvinnut tehdä, se tuli selväksi.

Kokemuksena minun ensimmäinen NaNoWriMo oli erinomainen. En väitä kirjoittaneeni kirjaa, mutta tiedän nyt pystyväni siihen ja se on iso juttu ihmiselle joka on kirjan kirjoittamisesta haaveillut pienestä pitäen. Pääsin ehkä myös ainakin osittain eroon perfektionismista, mikä on kaikki aiemmat yritykset upottanut miltei heti alun jälkeen. Ihan ok, mutta valmiiksi saatu projekti voittaa maailman parhaan kesken jääneen projektin mennen tullen. Tietysti jokainen aiempia kirjoituksiani silmäillyt huomaa, että minulla on vielä paljon opittavaa aiheesta! 😉

Share This:

NaNoWriMo puolivälissä

National Novel Writing Month eli NaNoWriMo kerää ympärilleen sekalaisen joukon sekalaisia ihmisiä ympäri maailmaa, kaikilla heillä on tavoitteenaan keretä marraskuun aikana naputtelemaan noin kirjan verran eli 50 000 sanaa. Päivittäin pitäisi siis kirjoittaa 1 667 sanaa.

En tiedä millä suunnilla Suomessa julkaistavien kirjojen alamitat huitelevat, mutta kuulemma tuo 50 000 on ainakin englanninkielisille kirjoille hieman alakanttiin. Työtä sanojen eteen kuitenkin pääsee tekemään, sen on ensimmäinen NaNoni osoittanut. Sanoja on eilisen jäljiltä 25 567 kappaletta, joten puoliväli tuli saavutettua aikataulun mukaisesti.

En uskonut selviäväni näin pitkälle, eikä minun edes alunperin ollut tarkoitus osallistua vieläkään, mutta riittävästi riskejä pohdittuani uskoin löytäneeni riittävän hyvän systeemin. Ajatuksena oli että yksi päivä oikeassa elämässä tarkoittaa yhtä päivää tarinassa, joten sen vuoksi minulla olisi pakko kirjoittaa joka päivä, eikä aivan kaikkea voisi ahnehtia kerralla. Puolen kuun jälkeen tilastot kertovat päivän keskiarvoksi 1 700 sanaa, joten systeemi on siltä osin toiminut vaikka paremminkin olisi voinut mennä.

Tiesin ennestään, että jos annan itselleni mahdollisuuden säätää asioita, niin minähän myös säädän asioita, rivivälejä, fontteja, marginaaleja, ylä- ja alatunnisteita ja aivan kaikkea muutakin, joten päätin kirjoittaa itselleni uudella tuttavuudella, Emacsilla. Kyseessähän ei varsinaisesti ole sellainen kirjoitusohjelma, mutta ei mikään estä romaanin kirjoittamista ja erityisesti org-mode on tuntunut näppärältä tavalta tiedon jäsentelemiseksi.

Emacsista mitään tietävät varmasti ihmettelevät, että miten Emacs pelastaa minut säätämiseltä, mutta vastaus on yllättävän helppo: en ole vielä kerennyt perehtyä Emacsin sielunelämään pikanäppäinhelvettiä kummemmin. Kunhan ohjelman tarjoama ohjelmointikieli Emacs Lisp alkaa aueta minulle, pitää nanoilut siirtää johonkin muuhun ohjelmaan.

Emacs on todellakin auttanut ja tekstiä on syntynyt turhan näpertelyn sijaan. Yllättävä etu on myös tullut koko näytön levyisestä rivistä, sillä aiemmin kirjoitetun tekstin silmäily on miltei mahdotonta niin pitkillä rivillä, joten jo kirjoitettuun tavaraan ei tule koskettua.

Elintärkeää näin nopealla aikataululla kirjoittamisessa on se, että taaksepäin ei juuri vilkuilla. Pitää vaan paahtaa eteenpäin, eikä koskaan palata muokkaamaan vanhaa tekstiä, muuten tulee päivittäisten sanamäärien saavuttamisesta vaikeaa. Editointia varten on oma aikansa ja se tulee vasta marraskuun jälkeen, tässä kuussa kyse on nimenomaan määrästä ei laadusta. Eräs Youtubettaja (jonka nimen unohdin, mutta lisään jos satun vielä törmäämään) sanoi, että NaNoWriMo vastaa savitöissä sitä hetkeä kun lyöt saviklöntin pöydälle: siinä on materiaali ja siitä sitten vasta editoinnin yhteydessä luodaan mitään järkevää.

Suuri apu minulle on ollut henkilökohtaisten tavoitteiden ymmärtäminen. Haluaisin tietysti kirjoittaa ihan julkaisukelpoisen kirjan, mutta tiedän sen olevan juuri nyt turhan suuri vaiva, joten olen kirjoittanut lähinnä itselleni tarinasta liikoja välittämättä. Hahmoilla on tarpeita ja muita hahmoja estämässä tarpeiden täyttymistä, joskus menee lukuja ilman ”suuren juonen” kehitystä. Hauskaa on ollut ja pikku hiljaa alan uskoa, että saatan jopa onnistua 50 000 sanan naputtelemisessa.

Ehkä tärkein juttu, minkä ihmiset näyttävät tämän tästä unohtavan NaNon suhteen, on varmuuskopiointi. Redditin r/NaNoWriMossa on aivan liian yleistä nähdä ihmisten menettäneen tuhansien sanojen tai jopa koko kirjan edestä tekstiä. Rapakon takana käytetään sanontaa ”two is one, one is none” ja tiedon säilyttäminen kahdessa eri paikassa on jo hyvä alku, olkoot ne vaikka oma tietokone ja muistitikku. Mieluummin siihen lisäisi vaikka DropBoxin tai Google Driven jolloin saataisiin pilvipalvelun varmuus mukaan kuvioihin, pitää vain muistaa, että esimerkiksi Google Drive itsekseen ei ole riittävä turva kallisarvoiselle tekstille.

Kirjoittelen jossain vaiheessa lisää asioista, joista oli hyötyä ja mistä taas ei ollut hyötyä ja tietysti kaikesta mitä tuli vuoden 2016 NaNoWriMossa opittua!

Share This:

Windows 10 -päivitys vai ei?

En ole Windows 10 -päivitystä tehnyt (eikä sitä kyllä missään vaiheessa ole edes näkynyt nalkutuspopupin tai minkään muunkaan muodossa), mutta en oikein tiedä, että pitäisikö sitä tehdä vai ei. En varsinaisesti vastusta uutta Windowsia, kokeilin sen beta-versiota silloin kun se tuli saataville ja se vaikutti ihan olevan ihan ok.

Ensimmäinen ongelma on se, että Windows 7 on minusta paljon parempi kuin ok. Tietysti muutaman kuukauden käytön jälkeen uuteen olisi jo tottunut niin, ettei vanhaa välttämättä muistaisi enää kaivata, joten en laske tätä suunnattoman suureksi ongelmaksi.

Suurempi ongelma on ensisijaisesti periaatteellinen: Microsoftin tapa tyrkyttää kymppiä on törkeää. Koko ajan näkyy uutisia kuinka päivittämättä jättämisestä on tehty vaikeampaa ja vaikeampaa ja päivitys taas muuttunut salakavalammaksi, näyttäisi siltä, että useat eivät edes ole tajunneet että se päivitys alkoi nyt. Ymmärrän toki Microsoftin huolen meistä jotka eivät päivitystä halua, jäihän esimerkiksi XP:n pariin pitkäksi aikaa suurehko joukko ihmisiä, joista osa ilmeisesti vieläkin käyttää suojattomalla käyttöjärjestelmällään internetiä. Muutosvastarintaa ei kuitenkaan korjata tekemällä muutoksesta salakavalaa ja pakollista.

Huolestuttavaa kympin suhteen on myös yksityisyyteen liittyvät kysymykset. Ilmeisesti oletusasetuksilla Windows 10 jakaa suuren määrän käyttöön liittyvää tietoa, mihin meillä taas ei ole varaa. Menetettyä yksityisyyttä on vaikea saada takaisin ja jo nyt useimmat meistä ovat menettäneet valtaosan siitä.

Myöskään uutiset käyttöjärjestelmässä mainostetuista sovelluksista eivät varsinaisesti kasvata Windows 10:n arvoa minun silmissäni. Kyllä, kyseessä on (vielä tarjouksen voimassa ollessa) ilmainen käyttöjärjestelmä, mutta erityisesti jos kympistä joutuu joskus maksamaan, tuntuisi mainosten tuijottelu aika kohtuuttomalta.

Päivitystä puoltaviakin seikkoja toki on. Ensimmäisenä sen ilmaisuus vielä heinäkuun loppuun asti. Tosin Microsoft jatkanee Windows 7 tukemista 2020 asti ja kasia sitäkin pitemmälle, joten päivityksiä tulee vielä hyvän tovin ajan. Kuinka moni meistä edes käyttää samaa tietokonetta neljän vuoden päästä?

Pelit, ohjelmistot ja ajurit alkavat ajan kuluessa jättää vanhempia käyttöjärjestelmiä taaksen. Jo nyt on pelejä (tai no, ainakin Quantum Break) joiden pariin ei seiskalla tai kasilla ole asiaa. Toisaalta siirtymä ei tule tapahtumaan sormia napsauttamalla ja vaikka jotkut nimikkeet jäävät kokematta, tulee muita vielä pitkään päivittämättömillekin. Ja jos nyt konsoleita löytyy kotoa, niin eiköhän miltei peli kuin peli tule myös jollekin niistä. Osa ohjelmista voi tietysti myös rikkoutua kympissä, joten sinänsä tämä kehityksen miekka puree molempiin suuntiin.

Yleisyyden vuoksi Windows 10:n hallinta on tärkeää erityisesti meille lähisuvun mikrotuesta vastaaville. Itse kun en ole edes kasia käyttänyt, niin auttaminen puhelimitse on välillä ollut hieman haastavaa. Etähallintaohjelmat auttavat asiaa, mutta helpointa auttaminen olisi jos toimenpiteet tulisivat selkärangasta. Samaten kympin yleisyyden vuoksi sellaisella varustettu kone olisi hyvä olla jos tarkoituksena on tehdä pelejä tai sovelluksia Windowsille.

Lisään jos jotain tulee mieleen, mutta tällä hetkellä minun kohdallani lähinnä pelit puoltavat kymppiin päivitystä. Onneksi valinnasta koituvat seuraukset tulevat olemaan suht pieniä, eikä toivottavasti edes päivittäisiä, sillä tämän valinnan ohella olen päättänyt vaihtaa ensisijaiseksi käyttöjärjestelmäkseni jonkin Linux-jakelun, todennäköisesti Linux Mintin. Windowsia olisi jatkossa sitten tarkoitus käyttää lähinnä sellaisten ohjelmien ja pelien käyttöön, mitä ei Linuxilla saa toimimaan. Se listahan pienenee koko ajan, joten tiedä vaikka lopulta pääsisi kokonaan eroon Windowsista.

Ei näköjään tullut vieläkään päätöstä tälle pohdinnalle, no on tässä vielä miltei kaksi kuukautta aikaa, mikäli nyt edes olen oikeutettu tuohon kiisteltyyn Windows 10 -päivitykseen…

Share This:

Videot pienemmiksi Blenderillä

Tallensin tuossa Frapsilla pelikuvaa Overwatchin avoimesta betasta ja totesin, että alkaa kovalevytila olemaan sen verran vähissä, että jotain noille videoille pitäisi tehdä. Hetken pähkäilyn jälkeen löysin maininnan Blenderin käytöstä videoeditorina ja tottahan se on, sitä voi siihenkin käyttää vaikka sitä pelkkänä 3D-mallinnussoftana pidetäänkin.

Käyttämäni materiaali on resoluutioltaan 1080p ja 30fps, ääni on stereona. Resoluutioksi tulee siis 1920×1080 ja skaalaksi 100%, framerate 30 fps. Outputin alta muuta tallennuspaikka ja tiedostonnimi halutunlaiseksi ja tallennusmuodoksi H.264. Encodingiin laitetaan Youtuben suositusten mukaan formaatiksi MPEG-4, koodekiksi H.264 ja bitrateksi 8000. Audiokoodekiksi tulee ACC ja bitrateksi 384.

Blenderin videoasetuksetEn kovin laajamittaisia testejä ruvennut tekemään, mutta Blenderin asetuksia muuttamalla taitaa jonkun sekunnin sadasosan säästää. Valitse File -> User preferences… ja mene System-välilehdelle. Audio Deviceksi SDL ja keskimmäisestä sarakkeesta ihan alhaalta Memory Cache Limit niin suureksi kuin sielu (tai kone) sietää. Itse laitoin 2048, tosin suurempaankin olisi varaa.

Blender Videoeditorin asetukset

Ja sitten niiden videoiden kimppuun… Vaihda oletusnäkymä Video Editingiin.

Blender Videoeditorin valinta

Ruudun alareunasta löytyvästä palkista löytyy kohta Add, valitse se ja sen alta Movie. Etsi haluamasi video (voit valita monta videota pitämällä shiftin pohjassa tai kaikki painamalla a niin kuin all.

Blender Videoeditori Lisää videoNyt sinulla pitäisi olla jotain seuraavankaltaista edessäsi:

Blender Videoeditori video ja audioPalkeista sinisempi on videoraita ja vähän vihreään taittava ei-niin-sininen (arvatkaa vaan olenko mies vai nainen) audioraita. Niille voi tehdä Blenderissä vaikka mitä, mutta sellaiset temput ovat sitten muissa artikkeleissa.

Klikkaa videoklippien loppua (kannattaa zoomata hiiren rullalla ja liikkua hiiren rullaa pohjassa pitämällä ja hiirtä liikuttamalla). Ihan alhaalla videontoistonappuloiden vasemmalla puolella olevaan kenttään tulee valinnan sijainti eli videon loppu (huom, valitse sitten kanssa sen viimeisen videon loppu jos lisäsit useita). Kopioi numero kentän vieressä olevaan End-kenttään jotta Blender tietää, että haluat videoon muutakin kuin oletuksena olevat 250 freimiä.

Blender Videoeditori videon pituusKlikkaa ylhäältä valikko-palkista Render Animation (tai paina control + F12) ja asioita alkaa tapahtua. Hommaan voi vierähtää tovi, joten varaudu tekemään jotain muuta jonkin aikaa.

Valmista tuli!

Minun miltei neljän gigan tiedosto muuttui 146 megaiseksi, mutta tietysti tässä edesauttaa se, että Frapsin tallentamat videot ovat turhan hyvälaatuisia, joten pakkaamisvaraa löytyy.

Äkkinäinen kysyy nyt, että voisiko asiat tehdä jotenkin helpomminkin? Joo, kyllä voisi, esimerkiksi ilmainen OBS tuntuu olevan suosittu vaihtoehto pelikuvan tallentamiseenkin ja se ilmeisesti osaa videon lennosta enkoodaamisen. Sitten tietysti jos haluat tehdä jotain muutakin kuin vain muuttaa videon formaattia, niin ilmaisista vaihtoehdoista Blender on ihan toimiva, ainakaan se ei ole yhtä herkkä kaatumaan kuin monet muut.

Ps. Tämä on tehty puoliksi minua itseäni varten joten jos ja kun edeltä löytyy virheitä, ilmoittakaa ihmeessä niin saan omatkin asetukset kuntoon!

Lähteitä:

Share This:

Opinnäytetyöstä

Olen opinnäytetyötä sivunnut parissa kirjoituksessa, joten on vissiin paikallaan kertoa jotain muutakin aiheesta. Opinnäytetyöksi tulee peli Unreal Enginellä.

Tavallaan homma alkoi jo vuosi sitten, mutta erinomaisesta aiheesta huolimatta en saanut aikaiseksi oikein mitään ajattelutyötä kummempaa. Ohjausseminaari oli jokunen viikko sitten eikä oikein siihenkään mennessä ollut kovin kummoista jälkeä saanut valmiiksi, lähinnä testailuja (jotka itsessään ovat olleet kullan arvoisia), mutta seminaarin jälkeinen aika onkin sitten ollut todella tehokasta. Monena päivänä on puuhannut opparin parissa kirjaimellisesti aamusta iltaan.

Tässä tilassa saattaa olla jotain kiinnostavaa... Pahoittelut huonoista valosista, käytin epähuomiossa vääriä asetuksia.

Valitettavasti visioni pelistä ei näytä siltikään toteutuvan. Se pelillinen osuus jää tekemättä kun aika ei riitä, mutta se on sitten eri asia kuinka paljon kenttään kerkeää tekemään interaktiivisia asioita kuten ovia ja sen semmoisia. Tällä hetkellä olen keskittynyt 3D-mallintamiseen ja kentän koostamiseen.

Vaikka olen Blenderiä käyttänyt vuosien ajan, ei käyttö oikein koskaan ole ollut erityisen vakavaa eikä omilla mallinnustaidoilla kyllä ole kehuskelemaan päässyt. Vähemmän yllättäen päivästä toiseen jatkuva mallintaminen on kehittänyt omaa osaamista ihan älyttömästi, erityisesti teksturoimisen suhteen se kun on ollut homma mallia enhaluaonkopakko.

Keittiö ja pöydätön ruokailutilaKenttä on palanen suurempaa kuvitteellista peliä. Siinä eräänlainen, sanotaan vaikka että ”oma-alotteinen yksityisetsivä” etsii likaa ihmisistä ja hankkiutuu vasta sitten asiakassuhteeseen. Tietysti homma menee ajan mittaa mutkikkaammaksi ja mutkikkaammaksi kun riskin ja palkinnon suhde nousee korkeammalle.

Opinnäytetyössä peli on ensimmäisen persoonan seikkailu, mutta sittemmin siitä on omissa visioissa muodostunut perinteisempi point&click-seikkailupeli. On muuten sellainen peli, minkä haluaisin joskus saada ihan tehtyäkin, mutta se on sitten tulevaisuutta se.

Ps. Oheiset kuvat ovat tosiaan hyvin keskeneräisestä projektista, joten antakaa anteeksi kaikki kökköydet, ainakin osasta pitäisi päästä eroon jossain vaiheessa! Palaute on toki tervetullutta; aion jatkaa tämän kentän väsäämistä koulusta valmistumisen jälkeenkin.

Share This:

Jonkin sortin avautuminen asioiden mielekkyydestä

Tavallaan pakoilen parhaillaan velvollisuuksia ja tavallaan sitten taas lämmittelen niiden pariin siirtymistä varten. Opinnäytetyötä pitäisi edistää ihan hirveästi, erityisesti teoriaosuutta. Aihe on kiinnostava (eli käsittelee pelikehitystä) ja tykkään tekeillä olevista asioista niin paljon, että toivon jonain päivänä kehittäväni prototyypistä ihan oikean pelin. Motivaatiota ei siltikään ole, ei teoriaosuuteen eikä oikeastaan edes käytännön osuuteen.

Tärkein ongelma on oma suhtautuminen kouluun. Se ei ole positiivinen. En olekaan opiskelija. En kadu että tämän havainnon tekemiseen meni näin tolkuttoman kauan, mutta kyllähän sitä välillä pohtii, että mitä jos olisi viimeistään lukiossa hoksannut, että tämä ei ole minun juttu. Aikataulupaineet ja etenkin kotihommat pyyhkivät oppimisesta syntyvällä riemulla pöytiä ja jopa niistä sydäntä lähimpänä olevistakin aiheista tulee vastenmielisiä.

Tietysti kaiken taustalla on henkilökohtaiset ongelmat. Pitäisi vain ottaa opiskelu työnä ja muistuttaa joka välissä itseään, että työn ei tule olla hauskaa. Niinhän monet monet muut tuntuvat tekevän. Minusta vaan erityisesti työn kuuluu olla hauskaa. Tai ei ehkä nyt hauskaa hauskaa, mutta koko ajan palkitsevaa. Monesti palkkio syntyy siitä, että kulloisellakin askareella on todellinen merkitys. Koulun tehtävät ovat aivan liian usein täysin merkityksettömiä, pelkkiä jäänteitä ajalta jolloin koulunkäynti oli valmistautumista aikuisuuden ilottomuuteen.

Noh, nyt kun tämä on päästetty ulos systeemistä, on varmaan sopiva hetki palata kirjoittamaan opinnäytetyön raporttia.

Share This:

Onneksi en ole konsolipelaaja!

Naputustahdista riippuen Oddworld: Abe’s Oddysee on tai ei ole tarjolla ilmaiseksi Steamissa. Command & Conquer Red Alert 2 & Yuri’s revenge on juuri nyt ilmainen Originissa. Äskettäin oli Humble Storessa tyrkyllä Stealth Inc 2 ja jälleen siihen parhaaseen hintaan.

En edes etsi ilmaisia maksullisia pelejä, mutta silti niitä osuu näkökenttään ihan koko ajan. Vanhoja, toisinaan klassikoitakin, mutta silti pelejä joista yhtenä ohikiitävänä hetkenä ei tarvitse maksaa. Oma pelikirjasto on kasvanut yllättävän paljon tällaisten tarjousten vuoksi ja pakko myöntää, ettei Origin-tilillä juuri mitään muita pelejä Mass Effect 3:n lisäksi olisikaan!

No, eipä lopu pelaajan työsarka ilmaisten pelien hankkimiseen vaan lisäksi ”pitää” käydä läpi kaiken maailman bundleja, alennusmyyntejä ja noin muuten vaan törkeän hyviä tarjouksia. Pelejä tulee ovista ja ikkunoista eikä aika vain riitä kaikkien kunnolla pelaamiseen, todennäköisesti ei edes yrittämiseen.

Onneksi siis en ole konsolipelaaja, enhän minä meinaa selvitä edes tietokonepelien merestä, puhumattakaan sitten monialustaisesta pelien valtamerestä!

Share This: