Bloggaajan identiteettikriisi

Jostain syystä en oikein tiedä millainen bloggaaja olen. Alkujaan se oli hyvinkin selvää: seurasin (ja seuraan yhä) paljon asiantuntijablogeja, joten esikuva tuli niistä. Olin ”asiantuntijabloggaaja”. Lainausmerkit kuuluvat asiaan, sillä eihän minulla varsinaista asiantuntemusta ole oikein mistään.

Jokin silti paukutti takaraivossa, että kirjoita poika kirjoita. Ja minähän kirjoitinkin. Aivopieruja, mutua jne. Aina piti pitää katse uusissa jutuissa, joita voisi kommentoida tai niin kuin yleensä, kärkkäästi kritisoida.

Tämä vaihe jatkui monen blogin verran, mutta niin kuin blogitkin, niin päättyi tämä vaihekin joskus, luojan kiitos!

Vuosikausia blogien on-off-ylläpitoa vain jätti jälkensä ja tuntui, että pitäähän minulla blogi olla. Pian päädyinkin bloggaamaan kirjoista. Ajatuksena oli lähinnä kommentoida kirjoja, välttää provosoimista ja noin ylipäätään harjoitella kirjoittamista. Monta kertaa loppui kiinnostus ja monta kertaa se tuli elvytettyä, mutta vain hetkeksi ennen uutta romahdusta.

Alunperin kirjoja käsittelevä blogi rönsyili joksikin yleisaiheseksi blogiksi joka oli vähän kaikkea, mutta ei kunnolla mitään ja lopulta jätin sen kuolemaan omaan rauhaansa. Harjoitusta siitä kyllä sai ja paljon ja paljon aiempaa mesoamista laadukkaampanakin!

Pikakelaus viime viikolle. Olin jonkin aikaa pyöritellyt mielessä uutta blogia, mutta en ollut suunnitellut mitään kovin tarkkaa aihetta tai oikeastaan mitään muutakaan. Yhtäkkiä kesken epäonnistuneeksi jääneen nukahtamisyrityksen päässä napsahti ja painuin tekemään uutta blogia.

Tätä blogia.

Ei suunnitelmia, ei tarkkaa aiherajausta, ei asiantuntijuutta ja mikä ihmeellisintä, minä itse kaiken keskiöksi. Ei pelit, ei media, ei kirjat vaan ihan vaan kaikki mikä pitää veren liikkeessä suonissani. Se on jotenkin tosi vapauttavaa, etenkin kun silloin joskus ™ ennen sosiaalista mediaa ja blogeja sai jatkuvasti törmätä kommentteihin, että ”älä hyvä ihminen tee sivustoa itsestäsi, ei ketään kiinnosta”.

En tiedä mitä sisältöä tähän blogiin tulee, enkä tiedä miten sen sisällön teen, mutta jollain tapaa tämä tietämättömyys on virkistävää. Olen vapaa kokeilemaan, kirjoittamaan tylsiä ja epäseksikkäitä juttuja, eikä tarvitse huolehtia, että lukeeko tätä paskaa joku vai ei. Ne lukevat, jotka täällä syystä tai toisesta tulevat tulevaisuudessa viihtymään, hatunnosto teille, suoraa täältä menneisyydestä!

Ehkä vielä joku päivä tutustun sisäiseen bloggaajaani, enkä vain hahmotelmaan ”oikeanlaisesta” bloggaajasta!

Share This:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.