NaNoWriMo puolivälissä

National Novel Writing Month eli NaNoWriMo kerää ympärilleen sekalaisen joukon sekalaisia ihmisiä ympäri maailmaa, kaikilla heillä on tavoitteenaan keretä marraskuun aikana naputtelemaan noin kirjan verran eli 50 000 sanaa. Päivittäin pitäisi siis kirjoittaa 1 667 sanaa.

En tiedä millä suunnilla Suomessa julkaistavien kirjojen alamitat huitelevat, mutta kuulemma tuo 50 000 on ainakin englanninkielisille kirjoille hieman alakanttiin. Työtä sanojen eteen kuitenkin pääsee tekemään, sen on ensimmäinen NaNoni osoittanut. Sanoja on eilisen jäljiltä 25 567 kappaletta, joten puoliväli tuli saavutettua aikataulun mukaisesti.

En uskonut selviäväni näin pitkälle, eikä minun edes alunperin ollut tarkoitus osallistua vieläkään, mutta riittävästi riskejä pohdittuani uskoin löytäneeni riittävän hyvän systeemin. Ajatuksena oli että yksi päivä oikeassa elämässä tarkoittaa yhtä päivää tarinassa, joten sen vuoksi minulla olisi pakko kirjoittaa joka päivä, eikä aivan kaikkea voisi ahnehtia kerralla. Puolen kuun jälkeen tilastot kertovat päivän keskiarvoksi 1 700 sanaa, joten systeemi on siltä osin toiminut vaikka paremminkin olisi voinut mennä.

Tiesin ennestään, että jos annan itselleni mahdollisuuden säätää asioita, niin minähän myös säädän asioita, rivivälejä, fontteja, marginaaleja, ylä- ja alatunnisteita ja aivan kaikkea muutakin, joten päätin kirjoittaa itselleni uudella tuttavuudella, Emacsilla. Kyseessähän ei varsinaisesti ole sellainen kirjoitusohjelma, mutta ei mikään estä romaanin kirjoittamista ja erityisesti org-mode on tuntunut näppärältä tavalta tiedon jäsentelemiseksi.

Emacsista mitään tietävät varmasti ihmettelevät, että miten Emacs pelastaa minut säätämiseltä, mutta vastaus on yllättävän helppo: en ole vielä kerennyt perehtyä Emacsin sielunelämään pikanäppäinhelvettiä kummemmin. Kunhan ohjelman tarjoama ohjelmointikieli Emacs Lisp alkaa aueta minulle, pitää nanoilut siirtää johonkin muuhun ohjelmaan.

Emacs on todellakin auttanut ja tekstiä on syntynyt turhan näpertelyn sijaan. Yllättävä etu on myös tullut koko näytön levyisestä rivistä, sillä aiemmin kirjoitetun tekstin silmäily on miltei mahdotonta niin pitkillä rivillä, joten jo kirjoitettuun tavaraan ei tule koskettua.

Elintärkeää näin nopealla aikataululla kirjoittamisessa on se, että taaksepäin ei juuri vilkuilla. Pitää vaan paahtaa eteenpäin, eikä koskaan palata muokkaamaan vanhaa tekstiä, muuten tulee päivittäisten sanamäärien saavuttamisesta vaikeaa. Editointia varten on oma aikansa ja se tulee vasta marraskuun jälkeen, tässä kuussa kyse on nimenomaan määrästä ei laadusta. Eräs Youtubettaja (jonka nimen unohdin, mutta lisään jos satun vielä törmäämään) sanoi, että NaNoWriMo vastaa savitöissä sitä hetkeä kun lyöt saviklöntin pöydälle: siinä on materiaali ja siitä sitten vasta editoinnin yhteydessä luodaan mitään järkevää.

Suuri apu minulle on ollut henkilökohtaisten tavoitteiden ymmärtäminen. Haluaisin tietysti kirjoittaa ihan julkaisukelpoisen kirjan, mutta tiedän sen olevan juuri nyt turhan suuri vaiva, joten olen kirjoittanut lähinnä itselleni tarinasta liikoja välittämättä. Hahmoilla on tarpeita ja muita hahmoja estämässä tarpeiden täyttymistä, joskus menee lukuja ilman ”suuren juonen” kehitystä. Hauskaa on ollut ja pikku hiljaa alan uskoa, että saatan jopa onnistua 50 000 sanan naputtelemisessa.

Ehkä tärkein juttu, minkä ihmiset näyttävät tämän tästä unohtavan NaNon suhteen, on varmuuskopiointi. Redditin r/NaNoWriMossa on aivan liian yleistä nähdä ihmisten menettäneen tuhansien sanojen tai jopa koko kirjan edestä tekstiä. Rapakon takana käytetään sanontaa ”two is one, one is none” ja tiedon säilyttäminen kahdessa eri paikassa on jo hyvä alku, olkoot ne vaikka oma tietokone ja muistitikku. Mieluummin siihen lisäisi vaikka DropBoxin tai Google Driven jolloin saataisiin pilvipalvelun varmuus mukaan kuvioihin, pitää vain muistaa, että esimerkiksi Google Drive itsekseen ei ole riittävä turva kallisarvoiselle tekstille.

Kirjoittelen jossain vaiheessa lisää asioista, joista oli hyötyä ja mistä taas ei ollut hyötyä ja tietysti kaikesta mitä tuli vuoden 2016 NaNoWriMossa opittua!

Share This:

Windows 10 -päivitys vai ei?

En ole Windows 10 -päivitystä tehnyt (eikä sitä kyllä missään vaiheessa ole edes näkynyt nalkutuspopupin tai minkään muunkaan muodossa), mutta en oikein tiedä, että pitäisikö sitä tehdä vai ei. En varsinaisesti vastusta uutta Windowsia, kokeilin sen beta-versiota silloin kun se tuli saataville ja se vaikutti ihan olevan ihan ok.

Ensimmäinen ongelma on se, että Windows 7 on minusta paljon parempi kuin ok. Tietysti muutaman kuukauden käytön jälkeen uuteen olisi jo tottunut niin, ettei vanhaa välttämättä muistaisi enää kaivata, joten en laske tätä suunnattoman suureksi ongelmaksi.

Suurempi ongelma on ensisijaisesti periaatteellinen: Microsoftin tapa tyrkyttää kymppiä on törkeää. Koko ajan näkyy uutisia kuinka päivittämättä jättämisestä on tehty vaikeampaa ja vaikeampaa ja päivitys taas muuttunut salakavalammaksi, näyttäisi siltä, että useat eivät edes ole tajunneet että se päivitys alkoi nyt. Ymmärrän toki Microsoftin huolen meistä jotka eivät päivitystä halua, jäihän esimerkiksi XP:n pariin pitkäksi aikaa suurehko joukko ihmisiä, joista osa ilmeisesti vieläkin käyttää suojattomalla käyttöjärjestelmällään internetiä. Muutosvastarintaa ei kuitenkaan korjata tekemällä muutoksesta salakavalaa ja pakollista.

Huolestuttavaa kympin suhteen on myös yksityisyyteen liittyvät kysymykset. Ilmeisesti oletusasetuksilla Windows 10 jakaa suuren määrän käyttöön liittyvää tietoa, mihin meillä taas ei ole varaa. Menetettyä yksityisyyttä on vaikea saada takaisin ja jo nyt useimmat meistä ovat menettäneet valtaosan siitä.

Myöskään uutiset käyttöjärjestelmässä mainostetuista sovelluksista eivät varsinaisesti kasvata Windows 10:n arvoa minun silmissäni. Kyllä, kyseessä on (vielä tarjouksen voimassa ollessa) ilmainen käyttöjärjestelmä, mutta erityisesti jos kympistä joutuu joskus maksamaan, tuntuisi mainosten tuijottelu aika kohtuuttomalta.

Päivitystä puoltaviakin seikkoja toki on. Ensimmäisenä sen ilmaisuus vielä heinäkuun loppuun asti. Tosin Microsoft jatkanee Windows 7 tukemista 2020 asti ja kasia sitäkin pitemmälle, joten päivityksiä tulee vielä hyvän tovin ajan. Kuinka moni meistä edes käyttää samaa tietokonetta neljän vuoden päästä?

Pelit, ohjelmistot ja ajurit alkavat ajan kuluessa jättää vanhempia käyttöjärjestelmiä taaksen. Jo nyt on pelejä (tai no, ainakin Quantum Break) joiden pariin ei seiskalla tai kasilla ole asiaa. Toisaalta siirtymä ei tule tapahtumaan sormia napsauttamalla ja vaikka jotkut nimikkeet jäävät kokematta, tulee muita vielä pitkään päivittämättömillekin. Ja jos nyt konsoleita löytyy kotoa, niin eiköhän miltei peli kuin peli tule myös jollekin niistä. Osa ohjelmista voi tietysti myös rikkoutua kympissä, joten sinänsä tämä kehityksen miekka puree molempiin suuntiin.

Yleisyyden vuoksi Windows 10:n hallinta on tärkeää erityisesti meille lähisuvun mikrotuesta vastaaville. Itse kun en ole edes kasia käyttänyt, niin auttaminen puhelimitse on välillä ollut hieman haastavaa. Etähallintaohjelmat auttavat asiaa, mutta helpointa auttaminen olisi jos toimenpiteet tulisivat selkärangasta. Samaten kympin yleisyyden vuoksi sellaisella varustettu kone olisi hyvä olla jos tarkoituksena on tehdä pelejä tai sovelluksia Windowsille.

Lisään jos jotain tulee mieleen, mutta tällä hetkellä minun kohdallani lähinnä pelit puoltavat kymppiin päivitystä. Onneksi valinnasta koituvat seuraukset tulevat olemaan suht pieniä, eikä toivottavasti edes päivittäisiä, sillä tämän valinnan ohella olen päättänyt vaihtaa ensisijaiseksi käyttöjärjestelmäkseni jonkin Linux-jakelun, todennäköisesti Linux Mintin. Windowsia olisi jatkossa sitten tarkoitus käyttää lähinnä sellaisten ohjelmien ja pelien käyttöön, mitä ei Linuxilla saa toimimaan. Se listahan pienenee koko ajan, joten tiedä vaikka lopulta pääsisi kokonaan eroon Windowsista.

Ei näköjään tullut vieläkään päätöstä tälle pohdinnalle, no on tässä vielä miltei kaksi kuukautta aikaa, mikäli nyt edes olen oikeutettu tuohon kiisteltyyn Windows 10 -päivitykseen…

Share This:

Robottipohdintaa

Robottiprojekti ei ole ajatustyötä kummempaa edistymistä saanut osakseen. Ei sillä, että se ajatustyökään kummoista olisi ollut. Tällä hetkellä jahkailen kahden melkoisesti toisistaan poikkeavien linjojen välillä, sillä en osaa päättää, tulisiko robotista viihdyttävä vai hyödyllinen.

Viihdyttävä robotti olisi jonkinlainen uhittelija, oman tiensä kulkija joka koettaa löytää esteitä ja alkaa sitten tekemään valehyökkäyksiä kohdetta vastaan. Jos rohkeutta piisaa riittävästi, pieni terminaattori saattaa jopa hyökätä eli ajaa täysiä päin.

Hyödyllinen robotti olisi ”hyödyllinen”. Mars-mönkijöiden innoittamana se osaisi mitata asioita kuten etäisyyksiä, valoisuutta, lämpötilaa jne ja lähettää kerätyn datan ”maa-asemalle”. Robotti ei toimisi autonomisesti vaan noudattaisi ”Maasta” lähetettyjä komentoja.

Share This:

Fiiliksiä Overwatchista

Overwatch on mm. Diablo-pelisarjasta tunnetun Blizzardin ensimmäinen uusi ip pieneen (tai ei edes niin pieneen) ikuisuuteen. Se on moninpelattava räiskintä, minkä ote on lähempänä Team Fortress 2:sta kuin Battlefieldiä.

En yleensä osallistu betoihin ellei sitten kyseessä ole vastustamaton Early Access -peli, mutta Overwatchin kohdalla päädyin tekemään poikkeuksen. En edes pidä moninpelattavista räiskinnöistä, mutta upea graafinen tyyli houkutti mukaansa virtuaalisille kunnian kentille.

Laajennetun viikonlopun kestäneen betan aikana ongelmia ei ilmaantunut kuin yhtenä aamuna, silloin yhteyspätki, muut pelaajat olivat näkymättömiä ja jossain vaiheessa oma asekin oli näkymätön.

Helvetin hauskaa oli ja kerkesinkin pelata itseni 13-14 tasolle. Valtaosa peleistä kului Widowmakerillä, joka on englantia ranskalaisittain puhuva tarkka-ampujatar eli miltei kuin minulle luotu hahmo. Todella mukava hahmo pelata, millään muulla hahmolla en tainnut onnistua yhden laukauksen tappoihin. Muita enemmän toimintaa nähneitä hahmoja olivat raketteja syöksevä Pharah ja Mercy.

Miltei kaikki kentät olivat erinomaisia. Kokoajan tietää minne pitää mennä ja kokoajan voi luottaa siihen, että sinne myös pääsee ilman sokkeloihin eksymisiä. Jopa ensimmäisillä pelikerroilla kartat tuntuivat selkeiltä vaikka enemmän niistä tietysti saakin irti vasta tutustumisen jälkeen. Ainoa huompi kenttä oli se yksi Gibraltarilla, missä hyökkäävä osapuoli joutuu heti alussa tappolaatikon sisään ja yleensä myös jumiutuu sinne minuuteiksi.

Se mikä minua pelissä hirvittää, on sen hinta: 39,90 € on aika paljon pelistä jota oli kiva pelata erä tai pari muutaman kerran päivässä. Kuinka kauan tuota jaksaisi pelata? Viikon? Pari viikkoa? Edes levelupit eivät tuo mitään muuta kuin uusia skinejä, moikkauksia ja sen sellaisia, joten varsinaisesta pelillisestä kehityksestä ei voida puhua. Meta tietysti kehittyy ja se vasta pelottavaa onkin: voiko Overwatchin pariin enää palata parin kuukauden päästä jolloin minulla mahdollisesti olisi varaa hankkia peli? Tällä hetkellä veikkaan, että pelaajien taitotasojen luokittelusta jo pari kuukautta myöhässä tuleville tulee aika kylmää kyytiä.

Tietysti pitää muistaa, että kyseessä on kuitenkin Blizzard. Diablot, WoWit, Hearthstonet sun muut eivät olleet mitään vahinkoja, joten eiköhän siellä ole varauduttu tulevaisuuden varalle.

Share This:

Videot pienemmiksi Blenderillä

Tallensin tuossa Frapsilla pelikuvaa Overwatchin avoimesta betasta ja totesin, että alkaa kovalevytila olemaan sen verran vähissä, että jotain noille videoille pitäisi tehdä. Hetken pähkäilyn jälkeen löysin maininnan Blenderin käytöstä videoeditorina ja tottahan se on, sitä voi siihenkin käyttää vaikka sitä pelkkänä 3D-mallinnussoftana pidetäänkin.

Käyttämäni materiaali on resoluutioltaan 1080p ja 30fps, ääni on stereona. Resoluutioksi tulee siis 1920×1080 ja skaalaksi 100%, framerate 30 fps. Outputin alta muuta tallennuspaikka ja tiedostonnimi halutunlaiseksi ja tallennusmuodoksi H.264. Encodingiin laitetaan Youtuben suositusten mukaan formaatiksi MPEG-4, koodekiksi H.264 ja bitrateksi 8000. Audiokoodekiksi tulee ACC ja bitrateksi 384.

Blenderin videoasetuksetEn kovin laajamittaisia testejä ruvennut tekemään, mutta Blenderin asetuksia muuttamalla taitaa jonkun sekunnin sadasosan säästää. Valitse File -> User preferences… ja mene System-välilehdelle. Audio Deviceksi SDL ja keskimmäisestä sarakkeesta ihan alhaalta Memory Cache Limit niin suureksi kuin sielu (tai kone) sietää. Itse laitoin 2048, tosin suurempaankin olisi varaa.

Blender Videoeditorin asetukset

Ja sitten niiden videoiden kimppuun… Vaihda oletusnäkymä Video Editingiin.

Blender Videoeditorin valinta

Ruudun alareunasta löytyvästä palkista löytyy kohta Add, valitse se ja sen alta Movie. Etsi haluamasi video (voit valita monta videota pitämällä shiftin pohjassa tai kaikki painamalla a niin kuin all.

Blender Videoeditori Lisää videoNyt sinulla pitäisi olla jotain seuraavankaltaista edessäsi:

Blender Videoeditori video ja audioPalkeista sinisempi on videoraita ja vähän vihreään taittava ei-niin-sininen (arvatkaa vaan olenko mies vai nainen) audioraita. Niille voi tehdä Blenderissä vaikka mitä, mutta sellaiset temput ovat sitten muissa artikkeleissa.

Klikkaa videoklippien loppua (kannattaa zoomata hiiren rullalla ja liikkua hiiren rullaa pohjassa pitämällä ja hiirtä liikuttamalla). Ihan alhaalla videontoistonappuloiden vasemmalla puolella olevaan kenttään tulee valinnan sijainti eli videon loppu (huom, valitse sitten kanssa sen viimeisen videon loppu jos lisäsit useita). Kopioi numero kentän vieressä olevaan End-kenttään jotta Blender tietää, että haluat videoon muutakin kuin oletuksena olevat 250 freimiä.

Blender Videoeditori videon pituusKlikkaa ylhäältä valikko-palkista Render Animation (tai paina control + F12) ja asioita alkaa tapahtua. Hommaan voi vierähtää tovi, joten varaudu tekemään jotain muuta jonkin aikaa.

Valmista tuli!

Minun miltei neljän gigan tiedosto muuttui 146 megaiseksi, mutta tietysti tässä edesauttaa se, että Frapsin tallentamat videot ovat turhan hyvälaatuisia, joten pakkaamisvaraa löytyy.

Äkkinäinen kysyy nyt, että voisiko asiat tehdä jotenkin helpomminkin? Joo, kyllä voisi, esimerkiksi ilmainen OBS tuntuu olevan suosittu vaihtoehto pelikuvan tallentamiseenkin ja se ilmeisesti osaa videon lennosta enkoodaamisen. Sitten tietysti jos haluat tehdä jotain muutakin kuin vain muuttaa videon formaattia, niin ilmaisista vaihtoehdoista Blender on ihan toimiva, ainakaan se ei ole yhtä herkkä kaatumaan kuin monet muut.

Ps. Tämä on tehty puoliksi minua itseäni varten joten jos ja kun edeltä löytyy virheitä, ilmoittakaa ihmeessä niin saan omatkin asetukset kuntoon!

Lähteitä:

Share This:

Opinnäytetyöstä

Olen opinnäytetyötä sivunnut parissa kirjoituksessa, joten on vissiin paikallaan kertoa jotain muutakin aiheesta. Opinnäytetyöksi tulee peli Unreal Enginellä.

Tavallaan homma alkoi jo vuosi sitten, mutta erinomaisesta aiheesta huolimatta en saanut aikaiseksi oikein mitään ajattelutyötä kummempaa. Ohjausseminaari oli jokunen viikko sitten eikä oikein siihenkään mennessä ollut kovin kummoista jälkeä saanut valmiiksi, lähinnä testailuja (jotka itsessään ovat olleet kullan arvoisia), mutta seminaarin jälkeinen aika onkin sitten ollut todella tehokasta. Monena päivänä on puuhannut opparin parissa kirjaimellisesti aamusta iltaan.

Tässä tilassa saattaa olla jotain kiinnostavaa... Pahoittelut huonoista valosista, käytin epähuomiossa vääriä asetuksia.

Valitettavasti visioni pelistä ei näytä siltikään toteutuvan. Se pelillinen osuus jää tekemättä kun aika ei riitä, mutta se on sitten eri asia kuinka paljon kenttään kerkeää tekemään interaktiivisia asioita kuten ovia ja sen semmoisia. Tällä hetkellä olen keskittynyt 3D-mallintamiseen ja kentän koostamiseen.

Vaikka olen Blenderiä käyttänyt vuosien ajan, ei käyttö oikein koskaan ole ollut erityisen vakavaa eikä omilla mallinnustaidoilla kyllä ole kehuskelemaan päässyt. Vähemmän yllättäen päivästä toiseen jatkuva mallintaminen on kehittänyt omaa osaamista ihan älyttömästi, erityisesti teksturoimisen suhteen se kun on ollut homma mallia enhaluaonkopakko.

Keittiö ja pöydätön ruokailutilaKenttä on palanen suurempaa kuvitteellista peliä. Siinä eräänlainen, sanotaan vaikka että ”oma-alotteinen yksityisetsivä” etsii likaa ihmisistä ja hankkiutuu vasta sitten asiakassuhteeseen. Tietysti homma menee ajan mittaa mutkikkaammaksi ja mutkikkaammaksi kun riskin ja palkinnon suhde nousee korkeammalle.

Opinnäytetyössä peli on ensimmäisen persoonan seikkailu, mutta sittemmin siitä on omissa visioissa muodostunut perinteisempi point&click-seikkailupeli. On muuten sellainen peli, minkä haluaisin joskus saada ihan tehtyäkin, mutta se on sitten tulevaisuutta se.

Ps. Oheiset kuvat ovat tosiaan hyvin keskeneräisestä projektista, joten antakaa anteeksi kaikki kökköydet, ainakin osasta pitäisi päästä eroon jossain vaiheessa! Palaute on toki tervetullutta; aion jatkaa tämän kentän väsäämistä koulusta valmistumisen jälkeenkin.

Share This:

Oma pieni terminaattori

Niin kivaa kuin pelinkehityshomma onkin, pitää valveillaoloajalle keksiä välillä jotain muutakin täytettä. Pitkän pähkäilyn päätteeksi saatoin löytää ratkaisun ja se no erään haaveen toteuttaminen (tai ainakin yrittäminen): minä rakennan oman robotin.

Tällä hetkellä en tiedä oikein muuta kuin että robotti kulkee kahdella renkaalla ja niillä sitten vedetään jonkinlaisen suksen tai muun vastaavan päällä olevaa takaosaa robotin rungosta. Äärimmäisen simppeli periaate. Kumpaakin rengasta pyörittää servo, joten niiden pyörimistä säätämällä voidaan käännellä koko viritelmää. (Sanomattakin selvää, että edelläkuvatun mekanismin vuoksi tästä ei tule ihan yhtä nättiä kuin siitä Scarlett Johansson -robotista.)

Aloitin urakan muokkaamalla servoista jatkuvasti pyörivät normaalin 180 asteen kääntösäteen sijaan. Parhaillaan servot odottavat liiman kuivumista (käytin Loctitea kun muutakaan ei ollut) ja varmaan parempi antaa niiden odottaa huomiseen ennen kuin pistän rattaat ja kotelon palaset takaisin kiinni.

En tullut dokumentoineeksi toimenpiteitä, mutta tokkopa se olisi ollut tarpeenkaan kun käytin oppaanani FliteTestin erinomaista videota:

Seuraavaksi sitten pitäisi alkaa miettiä kaikkea muuta. Maltti ei ole meikäläisen valtti joten tähtään siihen, että kaiken voi tehdä joutilaana olevista komponenteista. Aivoiksi tulee ATtiny85 tai ATmega328, I/O-pinnien tarpeesta riippuen. Silmiksi ultraäänianturi HC-SR04. Jonkinlainen kauko-ohjausmahdollisuus/tiedonsiirto onnistuisi vaikka bluetoothin välityksellä (HC-06). Renkaat on varmaan hankittava jostain, tarkoitukseen sopivia ei ainakaan äkkiseltään löytynyt.

Varmaan hyvä jälleen loppuhuomautuksena korostaa, että en muuten sitten tiedä tästäkään aiheesta liian paljoa, joten mahdollisia tulevia muistiinpanoja kannattanee lukea varauksella. Kaikenlainen palaute on kuitenkin tervetullutta ja todennäköisesti jopa elintärkeää projektin kannalta! 😀

Update: noin 12 tuntia myöhemmin kasasin servon ja miltei toisenkin kun tajusin, että saakelin potentiometri pyörii edelleen. Lisää liimaa, lisää odottelua siis!

Update 2: toiset 12 + n tuntia myöhemmin koetin kasata servon ja rattaat eivät menneet paikoilleen. Raaputin mahdollista liimaa potentiometrin varresta siinä toivossa, että apua ongelmaan löytyisi siitä, mutta ilmeisesti potentiometri liimautui runkoon kiinni hieman vinosti ja sen tähden mikään ei toimi. Miltei sama juttu toisen servon kanssa, paitsi että se toimii jos sille antaa alkuvauhtia…

Pitänee hankkia sopivampaa liimaa jotta servon koteloinnin voi laittaa kiinni heti ilman että tarvitsee pelätä Loctite-huurujen vaikutusta muoviosiin. Tai sitten vain ohittaa koko potentiometri vastuksilla, tosin tilaa yhdeksän gramman servossa ei ole liikaa.

Taisi mennä pitempiin puihin tämäkin urakka.

Share This:

Grunt: Vastaus aiempiin Javascript-pulmiin

Kärsin aiemmin Javascriptin rajoittuneisuuden kanssa kun ei edes useampia tiedostoja saa helposti käytettyä, mutta ongelma on nyt ohi, kiitos siitä Gruntille!

Gruntilla voi näköjään tehdä vaikka mitä mm. sillä saa halutut (esim. javascript tai css) tiedostot yhdistettyä ja mikä parasta, toiminnon saa jopa toimimaan automaagisesti kunhan nyt ohjelman muistaa polkaista käyntiin.

En nolaa itseäni tämän enempää, jos et tiedä mistä on kyse ja haaveilet paremmasta ajasta Javascriptin parissa (en kyllä edelleenkään ole varma, voiko se kauhean hyvää olla), vilkaise oheinen video.

Share This:

TJI: Jotain ohjelmointihöpinää

Mitäpä sitä muuta ihminen tekisi kuin alkaisi kirjoitella blogikirjoitusta silloin kun ei nukuta ja javascriptin muotoinen kyrpä alkaa sojottaa otsasta…

Tutkailin vaihtoehtoja pelin backendin toteuttamiseen ja totesin, että taitaapa sittenkin toiveet php:n käytöstä jäädä toteutumatta. Node.js vaikuttaisi paljon paremmalta tietojen synkkauksen kannalta kuin php-viritelmät, tietokannan käytöstä puhumattakaan. Täysin reaaliaikainen peli ei toki ole kyseessä, joten ehkä tietokannankin käyttö voisi olla mahdollista, mutta en ala leikkimään tuurini kanssa.

Node.js:sähän sitten on se hauskuus, että se nimensä mukaisesti on javascriptiä ja nyt kun puoli päivää on mennyt js:n parissa, ei kieli oikein maistu. Toivoin pääseväni php:n pariin hetkeksi, mutta ilmeisesti js-harjoitukset jatkuvat pitempäänkin. No, löytyy pelin ohessa olevalta sivustolta sitten php:llekin käyttöä, joten ihan kaikki toivo ei ole menetetty.

Sinänsä todella kiinnostavaa päästä tutkailemaan ihan uusia juttuja, kuten tuota palvelinpuolella käytettävää javascriptiä ja websocketeja joita ilmeisesti pelin toteutuksessa kannattaa käyttää. Törkeät määrät on tuollaisia jättimäisiä aukkoja sivistyksessä, mutta onneksi on tällainen projekti, niin tuleepahan niitä sitten täytettyä!

Ja ei se javascriptikään nyt oikeasti maailman kauhein asia ole, ärsyttää vaan asiat kuten useamman tiedoston käytön vaikeus. Joo, tiedän, että pitäisi käyttää jotain ohjelmaa yhdistämään tiedostot ja minimoimaan koodin, mutta ärsyttää että sellainen ylimääräinen askel pitää ottaa. Tai ehkä joku ohjelma voisi sen tehdä automaattisestikin, mene ja tiedä. Nyt kuitenkin tuo yksi kooditiedosto on kolmannella sadalla koodirivillään, joten jotain tuolle hirvitykselle on tehtävä.

Olen myös ajatellut koodin avoimuutta ja entistä enemmän tuntuu, että se olisi pistettävä esimerkiksi GitHubiin näkyviin. Ajatus on pelottava, mutta jos jotain kautta tulee kehitysehdotuksia, niin sieltä ja tulisipa tuurilla backendikin jonkun silmäilemäksi. Pitäisi vaan opetella sekin systeemi.

Share This:

TJI: Pelin pelaaminen

Okei, näillä näkymin random mudihtava peliprojekti näyttää jo joltain aivan muulta kuin mudilta. Olen koko ajan lämmennyt enemmän ja enemmän ajatukselle heksapohjaisesta pelistä jota pelataan pelkästään hiirellä. Jotain pikanäppäimiä voi tietysti olla ja en ole niin sadisti, etteikö kommunikointikin tapahtuisi näppäimistön välityksellä.

En saanut vielä tehtyä toimivaa prototyyppiä, mutta ihan kauhean kaukana ei olla Civilization V:ssä liikkumisesta. Jokainen heksa on askel ja sen ottamiseen menee tietyn verran aikaa. Käytettävä aikayksikkö on vielä täysin mysteeri ja se todennäköisesti selviää vasta pitkän testauksen jälkeen, onhan kyseessä pelaajat ja pelimaailman tahdistava asia. Veikkaisin, että perusyksikkö on luokkaa sekuntti tai pari ja tie, haastava maasto, loukkaantuminen tai muu vastaava sitten muuttaa sitä johonkin suuntaan.

Pelin synkkaaminen on vielä suuri mysteeri, sillä haluan maailman toimivan periaatteessa reaaliaikaisesti, mutta ilman reaaliaikaisuuden tuomia vaatimuksia nopeista reflekseistä. Sekuntti tai pari jokaisen vuoron välissä tuntuisi sopivalta pelin hidastajalta, mutta onko se riittävän suuri aika ikkuna jotta jossain kuvitteellisessa tilanteessa joku ei saisi epäreilua etua tai haittaa sen vuoksi? Ei ehkä pitäisi murehtia liikaa ongelmia joiden olemassa olemisesta ei ole tietoa, mutta jokin minua varoittaa olemasta liian luottavainen moninpelielementin toteutuksen suhteen…

Loppuun vielä offtopicia: minua mietityttää näiden kirjoitusten otsikointi. Tuntuu, että jos teen pelkästään sisältöä kuvaavan otsikon, on tämä bloginkuvatus kohta täynnä miltei samalla otsikolla koristettuja kirjoituksia. Järjestysnumeroiden käyttö tuntuu vähän kömpelöltä, mutta ehkä se antaisi jotain lisäselvyyttä kirjoitusten keskenäisiin suhteisiin? Tosin on tuolla jo päivämäärä joka periaatteessa ajaa samaa asiaa.

Share This: